Kirjan on kirjoittanut ranskalainen Gustave Flaubert (1821-1880). Vuonna 1856 hän julkaisi useita vuosia työstämänsä pääteoksensa Madame Bovary, Rouva Bovary. Romaanista tuli nopeasti tunnettu. Rouva Bovary aiheutti Flaubertille syytteen siveettömyydestä ja naisen moraalin turmelemisesta; suurta huomiota herättäneessä oikeudenkäynnissä kirjailija julistettiin kuitenkin syyttömäksi ja kirja sai painoluvan oikeudenkäynnin jälkeen. Nykyään romaania pidetään yhtenä ensimmäisistä moderneista realistisista romaaneista.
Rouva Bovary syntyi tavoitteesta kirjoittaa mahdollisimman tyhjänpäiväisestä aiheesta ja henkilöstä kertova kirja. Se on usein nähty romanttisen haihattelun satiirina. Saatuaan kirjan kuitenkin valmiiksi Flaubert totesi "minä olen itse Rouva Bovary", mikä viittaa aiheen ylimaailmallisuuteen: ihmisen ylisuuret haaveet on tuomittu raukeamaan.
Kirjan tapahtumat kertovat ajasta, jolloin liikuttiin vielä hevosvaunuilla. Rouva Bovary sijoittuu Pohjois-Ranskan maaseudulle, Rouenin lähettyville. Rouva Bovary on kaikkeen tyytymätön haihattelija, joka etsii jatkuvasti onneaan aidan toiselta puolelta, sitä koskaan löytämättä.
Charles Bovary nai kauniin nuoren maalaistytön, Emman. Emma kaipaa elämäänsä luksusta ja romanssia, joita hän saa lukemalla viihdekirjallisuutta ja Charles on tylsä ja kömpelö maalaislääkäri, joka ansaitsee hyvin rahaa. Charles ja Emma muuttavat Tostesin kylästä Yonvillen kylään. Siellä Emma tapaa nuoren Léonin, joka jakaa Emman kanssa kaipuun "hienompaan elämään". Léonin palattua Pariisiin, Emman tapaa rikkaan maanomistajan Rodolphen.
Romaani alkaa Charles Bovaryn lapsuudesta ja päättyy tämän kuolemaan, ja sen osat jakautuvat Emman elämän miesten mukaan: ensimmäinen kuvaa avioliittoa, toinen suhdetta varakkaan Rodolphe Boulangerin kanssa ja kolmas kirjuri Léon Dupuis’n kanssa. Kenestäkään ei ole lopulta Emman halujen tyydyttäjäksi, sillä Emma etsii kirjallisuuden ja teatterin innoittamana suhdetta, jossa intohimo ei väljähdy eikä rakastettu koskaan menetä uutuudenviehätystään.
Kirjan alku oli hieman sekavaa luettavaa, en ollut varma kerrottiinko kirjassa isästä vai Charlesista itsestään, se selvisi onneksi muutaman sivun jälkeen. Lukeminen oli hieman hidasta epäselvyyksien vuoksi. Kirja vaikutti tylsältä ja enemmän aikuisille suunnatulta.
otsikko henna! :) Sain aika sekavan kuvan kirjasta, ehkä se sitä olikin. Tosin "outous" saattaa johtua siitä, että kirja on niin vanha. Ja luulisin, että 1800 luvulla kirjoitettiin erilailla, kuin nykyään. Uskon, että minäkään en välttämättä tykkäisi kirjasta kovinkaan paljon :D(se selviäisi kyllä vain lukemalla)
VastaaPoistaSelvää tekstiä!:) joo komppaan Hannaa, tollanen epäselvyys taitaa olla aika yleistä vanhoissa kirjoissa? Hyvin tiivistetty juoni, ehkä olisi voinut kertoa enemmän kirjan henkilöistä..?:)
VastaaPoistaJa minä kun luulin, että Rouva Bovaryn asenteet ovat juuri nykynuorisolle tuttuja. Sanna Nyqvist kertoo Kiiltomato.netin arvostelussaan kirjasta näin:
VastaaPoista"Toisin kuin aikalaisten, jotka tuomitsivat romaanin moraalittomana ja pitivät aviorikoksiin vaipuvan Emma Bovaryn käytöstä käsittämättömänä, nykyajan elämysteollisuuden koulimien lukijoiden ei ole lainkaan vaikeaa samastua Emman dilemmaan: miten elää arkea, kun se ei vastaa meihin iskostettuja haaveita ja odotuksia menestyksestä, rakkaudesta, onnesta? Flaubertilla vastoinkäymiset eivät taitu voitoksi, vaan huumaavimmat hetket haipuvat aina arjen tieltä. Se, mitä meillä ei ole, näyttää aina ihanammalta, aidommalta ja täydemmältä kuin meitä ympäröivä todellisuus ja lähellämme olevat ihmiset. Kumpikin ratkaisu – lähteä tavoittelemaan onnea tai peittää arki kuvitelmien valheelliseen seittiin – on yhtä kehno: onni pakenee etsijää ja kuvitelmien kulissi kumisee onttouttaan.
Romaanin nimihenkilö, Emma Bovary, kieltäytyy hyväksymästä osaansa tavallisena tohtorinrouvana tuppukylässä ja havittelee elämäänsä enemmän sisältöä muodista, sisustuksesta, romaaneista ja lopulta rakastajista. Emmalta saa nimensä bovarismin käsite, joka tarkoittaa realiteetit kieltävää haaveellisuutta, romanttista itsepetosta. Siltä ei säästy kukaan kuten Flaubert romaanissaan osoittaa kuvaamalla asenteen variaatioita koko pienen maalaisyhteisön kautta. Kaikista sen jäsenistä löytyy vähän Emmaa – tunteellisuutta, haaveita, ällistyttävää epäjohdonmukaisuutta, kieroutta, sosiaalista pyrkyryyttä, suoranaisia valheita."
Kirjassa käytetään eläytyvää kertojaa, joten Emman tunteisiin ja ajatuksiin päästään oikein mukavasti. Sekavana kirjaa tuskin kovin moni pitää, ja selvästihän Hennakin juonen kertoo. Jos kirjaan tarttuminen tuntuu hankalalta, niin tietysti tästäkin klassikosta on tarjolla myös filmiversio, joka on saatavilla dvd:nä.